Tuomas Rouvila

924F70F4-61EF-4763-ACEB-D2722474B89FP 61°18’5”, I 25°5’14”

Olen kotoisin maatilalta Hämeestä. Tila ei ole suuri mutta aikoinaan se on elättänyt perheen.

Sain lapsena viettää paljon aikaa luonnossa maatilan töitä tekevien isovanhempieni kanssa, siitä on jäänyt lämpimät muistot.

Isäni äiti, mummini tuli tilalle ottolapsena 30-luvulla. Hän alkoi tilan emännäksi teini-ikäisenä sota-aikaan, ottovanhemmat olivat iäkkäitä ja sairaita. Tilan työt olivat rankkoja nuorelle tytölle, kaikki työkuntoiset miehet olivat rintamalla. Mummini ahkeruudesta, taidoista ja rohkeudesta tilan töissä kerrotaan tarinoita edelleen.

Isäni isä oli naapuritilan poika, joka viiden sotavuoden jälkeen meni naimisiin mummini kanssa ja tila sai myös nuoren isännän. Tilan ensimmäiset vuosikymmenet olivat vaikeat sodan jälkeen. Elanto hankittiin omista pelloista, elettiin omavaraistaloudessa.

Oma isäni jatkoi tilaa vanhimpana poikana äitini kanssa mutta maatalous vaihtui ajan mittaan yrittäjyydeksi ja hoitoalan töihin, ajat muuttuivat.

Itse muutin kotoa pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin armeijan jälkeen. Suuntauduin sosiaalialalle ja olen työssäni ollut kehittämässä menetelmiä lasten ja nuorten päihteidenkäytön ehkäisemiseksi. Tällä hetkellä työskentelen yhdistyksessä, jossa kehitämme menetelmiä nuorten työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Uskon että yhteisöllisyys on vastaus moneen ongelmaan.

Tilan jatkaminen tuli ajankohtaiseksi joitakin vuosia sitten. Nelikymppisenä löysin sielustani maalaispojan ja sain tilaisuuden kunnioittaa isovanhempieni työtä jatkamalla tilan isäntänä.

Työskentelen ja asumme edelleen perheeni kanssa kaupungissa. Peltojen viljelystä ja metsienhoidosta vastaavat ammattilaiset. Kaltaisiani ”etäisäntiä” on Suomessa paljon, maa- ja metsätalous on muuttunut isovanhempieni ajoista mutta kunnioitus työtä kohtaan on säilynyt.

Itse teen lähinnä metsätöitä harrastusmielessä vapaa-aikoinani – koen silloin olevani lähellä luontoa, esi-isiäni ja juuriani.

Toivon että omat lapseni oppivat arvostamaan luontoa ja maaseutua ja jatkavat aikanaan omalla tavallaan kotitilani historiaa.