Kaarina Mustonen

Enlight12P 62°40’4”, I 30°56’22”

Päädyin käsitöiden pariin itse asiassa työtapaturman kautta. Olin ollut jo vuosia puutarhurina kunnes sitten selkä pamahti siihen kuntoon ettei ne hommat enää onnistuneet entiseen tahtiin. Joten edessä oli ammatinvaihto. Ja omituista kyllä, valitsin käsityöalan vaikken eläissäni ollut neulonut, virkannut, ommellut housunpunttien lyhentämistä vaativampaa tai harrastanut yhtikäs mitään käsitöihin liittyvää. Hyppäsin ihan suoriltaan täysin tuntemattomaan maailmaan. Otin järjettömän haasteen josta kylläkin selvisin voittajana – siis valmistuin vaatetusalan artesaaniksi ihan hyvillä papereilla ja vieläpä samana vuonna kun täytin 40. En tiedä vaikuttiko taustalla se, että edesmennyt äitini oli sekä ahkera käsityöharrastaja että innokas puutarhuri. Josko ne taipumukset itsellänikin kumpusivat lapsuuden muistoista? Joka tapauksessa minä olen niitä ihmisiä joiden täytyy tehdä työtä käsillään konkreettisesti. Toimistotouhut ei sovi mun psyykelle 🙂

Näin 6 vuotta myöhemmin voi rehellisesti sanoa että virkkaus on Mun Oma Juttu. Valmistuttuani tein kaikkea mahdollista mitä koulussa olin oppinut, ompelin vaatteita ja sisustustuotteita, neuloin, tein kirjontatöitä, kokeilin vanhoja käsityötekniikoita: revinnäiset, valkokirjonta, yms. Kaikkein mielenkiintoisinta mun mielestä missä tahansa käsillä tekemisessä on soveltaminen — kun osaa perustekniikat ja ymmärtää niiden tietyt lainalaisuudet, niin voi lähteä vapaasti ja spontaanisti soveltamaan. Ja se avaa tuhansittain uusia ikkunoita luovuuteen!!

Virkkaus jäi vähäiselle koulussa,eikä silloin vielä innostanut mutta ajan myötä se on vaan jotenkin ottanut vallan käsillä tekemisessä. Siinä viehättää moni asia, mm. se on nopeaa ja helppoa, siihen käytettävät materiaalit ovat moninaisia paksusta trikookuteesta ohueen pellavalankaan ja erilaisia virkkausmalleja on miljoonittain!!! Virkkaamalla voi saada aikaan jotain todella rouheaa ja isoa mutta myös jotain todella herkkää ja haurasta. Kontrastit on isoja. Ja ennen kaikkea virkkaamalla tehdään tuotteita jotka ovat käyttötavaroita!! Ja materiaalit on kierrätettävissä!

Käsityöt antaa niin paljon!!!! Ihan primitiivisestä itsensä toteuttamisen tarpeesta aina pään tyhjentämiseen asti. Niiden kanssa voi täysin oman mielensä mukaan joko haastaa itseään oppimaan uutta tai tehdä tuttua ja turvallista jolloin tekeminen on rentoa ja meditatiivista. Itsellä menee ainakin niin että tasaisin väliajoin otan jonkun ohjeen, aina edellistä hieman vaikeamman koska haluan koko ajan oppia uutta. Ja sitten välillä vaihdan johonkin helppoon keskeneräiseen työhön jotta aivot saavat levätä.
Ja tietenkin se lopputulos; saa itselleen tai jollekin lahjaksi jotain todella uniikkia ja rakkaudella tehtyä, se on aika korvaamaton fiilis.

Taatusti käsitöiden tekemisestä olisi hyötyä varmaan kaikille ihmisille. Ihan sama mitä käsillään tekee, sorvaa puuta tai nyplää pitsiä, niin se palkitsee aina. Omasta mielestäni käsityöt opettaa niin paljon muutakin kuin pelkästään kädentaitoja – se kasvattaa kärsivällisyyttä, malttia ja keskittymiskykyä. Ihminen joutuu käyttämään aivojaan ja miettimään. Ja niinkin hassua mutta siinä oppii myös käsittelemään epäonnistumista, aina ei mene niin kuin Strömsössä joten ei voi odottaa täydellisyyttä joka ikinen kerta. Käsityöt voi olla myös oman sosiaalisen verkoston laajentamiseen oiva keino. Ja jälleen se lopputulos; kaunis villapusero/ pannunalusta/ tyynynpäällinen/ mikä tahansa omin käsin tehty on korvaamattoman arvokas tekijälleen. Siinä on oman käden jälki, paljon onnistumisen riemua ja tervettä ylpeyttä omista taidoista. Usein lopputuloksen suurempi summa on henkinen — sydämessä ja sielussa tuntuu hyvältä. Ja sehän on tärkeintä!